Auto huutokauppaan, helppoa autonmyyntiä ja -ostoa! Mitä tästä seuraa niin myyjän kuin autonostajan näkökulmasta?
Korona-aika on tuonut kiihtyvään tahtiin muutoksia jo valmiiksi vuosia muutosten parissa taistelleeseen autokauppaan, viimeisimpänä huutokauppatoimintaan painottuminen. Tästä seuraa erinäisiä haasteita niin autoliikkeille kuin kuluttajille.
Autokauppa kaipaisi hieman helpompia aikoja. Sitä ovat kurittaneet niin valtiovalta (verokohtelu ja jatkuva epävarmuus verotusmuutoksista), tiukka yleinen taloustilanne, tarjolle tulleet lukuisat käyttöenergia- ja tekniikkavaihtoehdot – perinteisen bensiinin ja dieselin lisäksi, sähkö, kaasu sekä hybriditekniikan eri kombinaatiot – ja viimeisimpänä korona. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut etäostamiseen liittyen, mutta nyt pureudun hieman huutokauppatoimintaan.
Käytettyjen autojen Autohuutokauppoja on ollut olemassa vuosikymmeniä, mutta viime vuosina perinteiset huutokaupat (joissa huutokaupan kohteisiin voi ennen oman huutonsa asettamista tutustua fyysisesti) ovat tulleet harvinaisiksi, ja huutokauppaa käydään netin välityksellä. Aivan viimeisimpinä markkinoille on tuotu huutokauppoja, joissa kuluttaja voi asettaa autonsa huutokaupattavaksi autoliikkeille.
Kun yksityinen myyjä asettaa autonsa huutokaupattavaksi, on hänen autonsa kerralla kaikkien palveluun kirjautuneiden autoliikkeiden huudettavana, eikä kuluttajan tarvitse esim. pyytää autolleen ostotarjouksia erikseen. Tämä helpottaa auton markkinointia huomattavasti. Myös autoliikkeille tämä on merkittävästi työtä osaltaan helpottava työkalu, kun auton perään ei tarvitse lähteä soittelemaan erikseen – riittää kun katsoo myyjän huutokauppailmoituksen läpi ja klikkaa hiirellä oman tarjouksensa autosta. Luonnollisesti korkeimman tarjouksen tehnyt liike päätyy huutokaupan päätyttyä auton uudeksi omistajaksi.
Huutokauppoihin liittyy olennainen riski, ja tämä riski on kiusana niin autoliikkeellä, kuin ko. autoliikkeestä ostavalla. Huutokaupassa tehty kauppa perustuu ilmoituksessa annettuihin tietoihin, ei auton perusteellisen kuntotarkastuksen pohjalta tehtyyn arvioon. Tästä seuraa väistämättä se, että autoliike ei tunne ko. autoa lähellekään niin hyvin kuin se tuntisi autoon fyysisesti tehdyn huolellisen läpikäynnin jälkeen.
Mitä tästä seuraa autoliikkeelle? Kun auto on ostettu ns. ”näkemättä”, joudutaan auto hinnoittelemaan niin, että sen kauppahinnassa on riittävästi marginaalia/katetta kattamaan myös mahdolliset reklamaatiokulut. Myyntivoiton tulee kattaa myös korkeampi riski kaupan jälkikuluista; myyjän mahdollinen jumppa asiakkaan reklamaation parissa sekä tarvittava osuus korjauskuluista – pahimmillaan taistelu kuluttajansuojan kanssa, tai jopa oikeudessa. Tämä kaikki tarkoittaa autoliikkeen kannalta siis sitä, että katteen on oltava tavanomaista suurempi, jotta liiketoiminta on kannattavaa.
Jos auto päätyy myyntiin suoraan ilman huolellista läpikäyntiä, myös auton myyminen pohjautuu hataralle pohjalle, kun kyseisestä yksilöstä ei kerta kaikkiaan ole syvällistä tietoa. Kaikki nojaa tällöin pelottavan suurelta osin autonostajan tietotaidon varaan… Totta kai autoliike voi toimia myös niin, että huutokaupasta ostettu auto läpikäydään huolellisesti ostamisen jälkeen, mutta myös tällöin pitkässä juoksussa asiakas maksaa riittävän marginaalin – ja autoliikkeen kannalta ikäviä yllätyksiä varmasti tulee vastaan huomattavasti enemmän kuin jos auto oltaisi alusta asti läpikäyty tarkasti.
Mitä tästä seuraa autonautonostajalle (kuluttajalle/yritykselle)? Ostettaessa autoa, jota ei autoliikkeen toimesta ole huolellisesti tarkastettu, ei autonostaja saa kyseisestä yksilöstä ja sen kunnosta yksityiskohtaista tietoa, eikä siis tunne kyseistä autoyksilöä, ellei autoliike ole tarkastanut ja läpikäynyt autoa huolellisesti. Myyjä myy tällaisessa tilanteessa autoa/autoja hyvin pintapuolisissa ”perustiedoilla”, ja jää hyvin suurelta osin autonostajan tietotaidon varaan, millaisin riskein kauppa toteutetaan. Riski siitä, että autossa on esim. piileviä vikoja ja yllättäviä korjauskuluja tulee kaupanteon jälkeen vastaan, kasvaa. Auto voi olla myös jopa kolaroitu jne. Autoliikkeen toimintavoistakin riippuen edessä voi tällöin olla pitkä ja raskas prosessi, jossa taistellaan, kumman syy tilanne on, ja kuka maksaa ja mitä maksaa. Kuluttajariitalautakunnan käsittelyajat ovat lähtökohtaisesti reilusti yli puoli vuotta (hyvin yleisesti jopa vuoden), joten aikaa ja kärsivällisyyttä kysytään. Kuten myös lompakonnyörejä; monesti auto on kuitenkin pakko korjata, jotta se on käytettävissä, ja ennen kuin sopu löytyy, maksaja on luonnollisesti autonostaja.
Asiasta löytyy juttu myös MTV:n uutisista (19.10.2020), josta suora lainaus: ”Aivan liian paljon huonosti tarkastettuja vaihtoautoja pannaan myyntiin tai niitä ei tarkasteta ollenkaan. Mikään muu ei selitä kasvavia jutturuuhkia alioikeuksissa ja Kuluttajariitalautakunnassa, sanoo autokiistoihin erikoistunut oikeusavustaja Mikko Heinonkoski Lakiasiantoimisto Heinonkoski Oy:stä.”
Kaikki on pitkälti autokaupan toimintatavasta kiinni. On hyvin yleistä, ettei autoja läpikäydä huolellisesti, vaikka ne ostettaisiin asiakkaalta suoraan (suora sisäänosto tai vaihtokauppa), ja tällöin tilanne on juuri edellä kuvatun lainen. Riskienhallinta onnistuu ainoastaan käyttämällä auton tarkastamiseen ja läpikäyntiin aikaa ja vaivaa – niin autoliikkeen kuin autonostajan autoa ostaessaan, eikä tämä onnistu ”etänä”. Kun autoliike on tehnyt kaiken huolellisesti, on asiakkaan(kin) kannalta kaupankäynti huomattavasti riskittömämpää. Valitettavasti nykyään tilanne – suurelta osin lyhytnäköisesti kustannustehokkaan kaupankäynnin vuoksi – on toinen.
Nyt jos koskaan kannattaa autonostamiseen panostaa aikaa ja vaivaa. Ovia kaupan ympärillä erilaisine kaupankäyntikonsepteineen on avoinna paljon, niistä oikeasti kannattavasti läpikuljettavia hyvin vähän.
Menestyksekkäitä ja turvallisia autokauppoja, olettehan tarkkoina autoja arvioidessanne ja kauppaa hieroessanne!